Jamie Oliverin linguinet...

Murs! Käytiin eilen lounaalla 2012 avatussa Jamie's Italian -nimisessä ravintelissa. Kello 11.20 oli jo melkoinen jono, joten oli hyvä, että oltiin ajoissa 11.30 aukeavassa paikassa. Näitä Jamie's Italian -paikkoja on yli 30 ympäri maailmaa, ja tämä siis Sydneyssä. Ei taideta Suomeen Jamie'ta saada....

Ravintolasta saa siis italialaista ruokaa, ja kaltaiselleni pasta-amatöörille heidän simpukka-linguinensa maistui aivan mielettömän hyvältä. En muista milloin pasta olisi ollut niin hyvää ja maistuvaa. 

Keittiössä oli kova vilske ja vilinä. Täällä on tosi tyypillistä, että keittiöön näkee ravintolan puolelta. Ravintola ei ollut kauhean tunnelmallinen kaiken hälinän keskellä, enkä välttämättä menisi viettämään sinne mitään romanttista illallista. Sopii lounaspaikaksi paremmin.

Leipä tuli tällaisessa näpsäkässä pikku laatikossa. Ei ollut parasta leipää, jota olen syönyt.

Niin paljon herkkuja, joista valita... Täytyy ehkä tulla uudestaan... Tästä pääsee "ruutu"maistelemaan Jamien annoksia...

Ravintolan sisustus oli... öhm ...mielenkiintoinen!

Jamie's Italian: 107 Pitt Street, Sydney

Herculella on KIRPPUJA!! Iiiiik!

Koko ihana aurinkoinen lauantai on mennyt pyykkiä pestessä ja imuroidessa. Jees! ...Alan kohta ikävöidä Suomen kylmiä pakkasia, joissa eivät kirput kauaa tutise....

Uudet hiukset!

Terve ja hyvää loppuvuotta! Tämä kirjoitus on kaikille Sydneyn kampaamoista ja hiustenvärjäyksestä kiinnostuneille. Kirjoitus on myös hieman hömpähtävä, mutta pitäähän sitä joskus hullutella, vai mitä? 

Johdatukseksi kerrottakoon, että Suomessa värjäsin tukkani tyvikasvun noin kuuden viikon välein hyvin edulliseen hinta-laatusuhteesen ja olin hieman huolissani, miten asia tulisi täällä sujumaan. Tajuttuani miten kallis kaupunki Sydney on, huoleni eivät juuri pienentyneet, päinvastoin. Siksi teinkin jotain mitä ei ikinä pitäisi, ja menin ostamaan Groupon Sydneyn kautta ajan erääseen random kampaamoon. Hälytyskellot alkoivat soida päässäni viimeistään siinä vaiheessa, kun neljä eri ihmistä oli sorkkinut tukkaani ja olin istunut toner päässäni varmaan 30 minuuttia - mikä on siis ihan liikaa. Noh, tukan väri oli kamala käynnin jälkeen ja se oli myös kammottavassa kunnossa: sähköinen, hauras ja ohut kuin hämähäkinseitti. 

En viitsinyt edes kirjoittaa asiasta tänne ennen kuin nyt, sillä onneni näyttää kääntyneen toisen kampaamon kanssa. Löysin Revon googlettamalla, ja en voi muuta sanoa kuin että WAU! Itse salonki on viihtyisä, puhdas (!) ja henkilökunta on koulutettu oikeasti palvelemaan asiasta, eikä vain rahastamaan. Pääsin ilokseni  itse salongin johtajan käsittelyyn, eikä tukkakultani taida olla koskaan ollut niin taitavissa käsissä. Varsinainen taiteilija kyseessä.

Tässä näkyy vielä mun inhottava keltainen ja huonovointinen tukkani. Kampaanjani Graig laittoi ensin tyvivärin puoleksi tunniksi, sitten hän valeli sitä myös muuhun tukkaan, ettei raja näkyisi niin selvästi, minkä jälkeen mentiin pesulle. Pesun jälkeen meinasin kirkua, sillä tukan väri oli siinä vaiheessa lähinnä neonkeltainen, mutta onnekseni toneria ei ollut vielä laitettu. 

Tässä on toner (strawberry blond) päässä. Kaikki Revon käyttämät aineet tuntuivat miellyttäviltä, eivätkä kirvelleet päänahassa, kuten halvoilla blondereilla on tapana tehdä. Kyllä kunnon aineet (lue: ilman ammoniakkia) ovat kunnon aineita, ja tukastansa pitää pitää huolta - varsinkin minun tapauksessani, kun blondausta on takana jo useita vuosia. Kampaamon palvelu oli aivan ensiluokkaista ja sain muun muassa kunnon kahvikoneen kahvin penkissä istuskellessani, enkä mitään mustaa tärpättiä niin kuin Suomen kampaamoissa. 

Yllä oleva kuva ei ole minun ottamani. Revoa voi fiilistellä lisää tästä. 

Hinnat Revossa eivät ole edullisia, minkä ehkä jo saatoitte arvata, mutta jokainenhan päättää itse mihin omia rahojaan käyttää? Itse olen todennut, että tukka on niin näkyvä osa ulkonäköä, että on kiva, jos se on juuri sellainen kuin itse haluaa. Enkä tiedä mitään niin öklöä kuin kellertävä ja halvoilla aineilla blondattu tukka.  Yök! Eikä tuo operaatio nyt niin kallis ollut, ja ensi kerralla kun menen, niin ei tarvitse värjätä kuin juurikasvu, ja se on sitten vain muutaman kympin kalliimpi kuin Suomessa. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka haluavat tukallensa laatua!

Humputtelupitoista loppuvuotta vaan kaikille! 

Revo, 339 Sussex Street, Sydney. Muun muassa Facebookista voi tsekkailla lisätietoja. 

For people who are looking for an excellent hair salon with feasible prices, I recommend Revo! 

My xmas presents

Heippa ja ihanaa joulun välipäivien aikaa kaikille! Tällaisia löytyi meidän paketeistamme tänä vuonna:

Poikaystävälle tilasin Amazonista 10 pientä neekeripoikaa englanniksi, paras oma lahjani oli KINDLE!!! En malta odottaa, että pääsen kohta näpertämään sen kanssa. Lisäksi sain mäyräkoirayöpaidan ja ihanat muumirantapyyhkeet Suomesta asti. Ostin myös Zimballe ja Herkulle uudet hienot vilkkuvat kaulapannat. Kuvassa on Zimban punainen ja Herkulla on samanlainen sininen. Täällä on joskus iltaisin ihan pilkkopimeää ja tuo panta on tosi hyvä, kun Zimba jolkottelee puistoissa vapaana.

Happy Christmas from Australia!

Hyvää joulua kaikille! Tässä hiukan jouluaaton tunnelmia Australian Sydneystä:

Ainoa valkoinen asia tämänvuotisessa joulussani! Tänään jouluaattona lämpöasteita on Sydneyssä aamulla +27, mutta luulenpa, että ne hiukan nousevat vielä kunhan päivä tästä kunnolla valkenee...

Ta-daa! Ihka ensimmäinen perunalaatikkoni! Ainakin tuoksusta päätellen uunissa on paistumassa maailman paras potato box... Eikä ihme, sillä hoivasin laatikkojani tunnollisesti koko illan lämpimässä vesihauteessa ja kävin "imellyttelemässä" jauhoja perunoihin, hehheh. Illalla tulokkaat joutuvat makutestiin, ja lopullinen tuomio annetaan. 

Herttaisia pukkeja kolkuttelemassa Rooty Hillin asukkaiden ovia. Otin tämän kuvan viime torstaina, vikalla reissulla karanteeniasemalle. Tässä vihreässä, auringon polttamassa ruohossa, 30-asteen helteessä ja joulupukeissa on jotakin kyllä niin kummallista, että... Omituisin joulu ikinä, sanon minä... ...eikä asiaa muuta se.... 

...kaikki juoksentelevat pää kolmantena jalkana alessa jouluaattona! Monessa kaupassa nimittäin alkoi ale, jonne myös minä eksyin tuhlaamaan dollareitani. 

On muuten pitänyt jo kauan tehdä postaus Sydneyn shoppailumahdollisuuksista, mutta en ole koe olevani vielä täysin pätevöitynyt ekspertti sen suhteen, joten palaan asiaan myöhemmin. 

Tässä on paras joululahjani! Herculen paketista kuoriutui kilpikonnalelu, jossa kolme kilpikonnaa piilotetaan yhteen isoon ja koiran pitää etsiä ne sieltä. 

Tässä ovat veljekset. Kaikki on mennyt hyvin, ja pojat tulevat hyvin toimeen keskenään. 

Bolivialais-suomalainen keittiömme! Kokkausjuomina nautimme tropiikkijoulun kunniaksi appelsiinibellinejä...

Boliviassa laitetaan tällaista sapuskaa kalkkunan sisään! 

Marinadi

Suomen aikataulun mukaan ollaan myöhässä tämän jouluaterian kanssa, mutta perheenjäsentemme kansallisuudesta johtuen jouluateria syödään vasta joulupäivänä. 

Christmas greetings to everybody from Sydney Australia!

Koiran vieminen Suomesta Australiaan

EDIT (19/08/2013): DAFFin sivuilla on uudet ohjeet ja linkit, jotka on päivitetty toukokuussa 2013.

Lue myös muut postaukset Herculen elämästä Australiassa:

Elämää karanteenissa
Elämää karanteenissa osa 2
Herculen kuulumisia 2 kk karanteenin jälkeen
Mäyräkoirafanien must Sydneyssä
Asiaa kirpuista
Hercule lomalla Jervis Bayssa
Parhaat uimarannat koirille Sydneyssä


Moikka kaikille! Tämä postaus on tarkoitettu niille, jotka ovat itse tuomassa koiraa Australiaan tai tietävät jonkun, joka etsii tietoa kyseisestä operaatiosta. Hoidin itse koko prosessin alusta lähtien itse, ja koirani on juuri vapautunut Sydneyn karanteenista. 

Halusin kirjoittaa tästä siksi, että vaikka miten googlasin ja etsin tietoa aiheesta, sitä oli hyvin vähän tarjolla suomen kielellä. Jos tämä kirjoitus auttaa edes yhtä toista hauvelia ja omistaa suoriutumaan hommasta helpommin, olen tyytyväinen. 

Hercule koneen matkustamossa matkalla Geneveen. Huomioikaa, että kaikki koirat eivät käyttäydy lentokoneessa yhtä rauhallisesti kuin tämä pötkylä! Harjoitus tekee mestarin...

Mielestäni koiraa ei kannata tuoda Suomesta Australiaan, ellei ole aivan pakko. Taloudellisesti sitä ei voi perustella. Kustannukset ovat useita tonneja. Omassa tapauksessani veikkaisin kaikkien kustannuksien yhteissummaksi noin 3 500 euroa, ja Hercule on pieni koira - isompien koirien lentomatkat maksavat enemmän. Myös itselle ja koiralle aiheutettu stressi on jotain, mitä ei voi järjellä perustella. Mutta: raha on vain rahaa, omaa koiraa ei voi mikään korvata. Tekemällä kaiken ohjeiden mukaan, koira saadaan kyllä Australian mantereelle turvallisesti, terveenä ja ennen kaikkea omana itsenään. 

Oma koirani oli matkustanut lentokoneen matkustamossa aiemmin lyhyen kolmen tunnin lennon ilman minkäänlaisia ongelmia, eikä hän edes inahtanut koneen noustessa/ laskeutuessa. Mutta olen kuullut tarinoita koirista, jotka ulvovat koko matkan, eivätkä pysy paikallaan hetkeäkään. Kannattaa jo alussa siis miettiä, miten oma koira suhtautuu matkustamiseen ylipäätään. 

Lento Australiaan on hirvittävän pitkä. Ellet omista jahtia, koirasi joutuu matkustamaan Australiaan lentokoneen ruumassa, vaikka hän olisi kuinka pieni. Jos et siis omista omaa jahtia ja koirasi pelkää matkustamista, mieti kannattaako hommaan ryhtyä ollenkaan.

Hercule odottaa nätisti vuoroaan eläinlääkärin vastaanotolla. Vuorossa ensimmäinen verikoe viime kesäkuussa. 

Aivan aluksi suosittelen, että omistaja lukee Australian viranomaisten ohjeet koiran tuomisesta Suomesta Australiaan englanniksi. Kaikkia koirarotuja ei esimerkiksi voi tuoda tänne ollenkaan. Kannattaa myös huomioida, että koiran saapuminen Australiaan ja karanteeniaika Suomen talvikuukausina joulu-helmikuussa on kuuminta aikaa täällä, ja lämpötila voi kohota 40-asteiseksi. Jos koira on vanha tai kärsii terveydellisistä ongelmista, on myös syytä miettiä, mihin aikaan vuodesta koiraa lähtee tänne tuomaan. Karanteenihäkki on karu, ja vaikka vesisuihkuttimet ovat päällä kuumimpina päivinä, ei lämpötila häkissä kovasti laske. 

Linkin stepit 1-4: nämä asiat olivat ainakin omalla koirallani jo valmiiksi kunnossa, mutta ne on helppo tarkistuttaa ja hoitaa kuntoon soittamalla omalle eläinlääkärille (Government Approved Veterinarian). Tässä vaiheessa kannattaa myös selvittää, mikä on koiran mikrosirun tyyppi. Itse jouduin jäljittämään sitä ensin kasvattajan ja sitten sen laittaneen eläinlääkärin kautta. Melkoista salapoliisityötä, voin kertoa...

Hercule on tottunut ottamaan nokosia milloin missäkin ilman valituksia. Tässä ollaan menossa Genevestä Ranskan kautta Italiaan. Jos joku ei saa kuvasta selvää, niin poika nukkuu auton jalkatilassa ketarat ojossa kaikessa rauhassa...

Olennaista on prosessin alussa ottaa rabieksen vasta-aineverikoe mahdollisimman nopeasti, sillä se määrittää loppupäässä sen, kuinka pitkään koira on karanteenissa. Eli kun tiedätte, että muutto Australiaan on edessä, hoitakaa Suomea koskevan orientaatiopaketin Step 5 kuusi kuukautta/ mahdollisimman pian kuntoon ennen lähtöä. 

Itse olin myöhässä tämän asian suhteen, ja hauvelini jäi Suomeen sukulaisten luo hoitoon, kun itse jo lähdin Australiaan. Tämä siksi, että halusin minimoida karanteeniajan 30 päivään. Eli jos verikoe otetaan 150 päivää ennen koiran saapumista Australiaan, on karanteeniaika kaikista lyhyin, 30 päivää. Jos verikoe taas otetaan vasta 60 päivää ennen koiran saapumista, joutuu koira olemaan karanteenissa 120 päivää. En usko, että kukaan haluaa koiransa niin pitkää vankila-aikaa kokevan. Jo tuo 30 päivää on aivan tarpeeksi hirvittävä! 

Koiran lentomatka Suomesta Australiaan kestää jopa kaksi päivää.

Oma eläinlääkäri ottaa verikokeen ja lähettää näytteen laboratorioon, meidän tapauksessamme kyseessä oli Evira. Tulokset saa postissa omaan kotiin. Tässä menee jonkin aikaa. Tämän jälkeen - jos tulos on hyväksyttävä - paperi pitää viedä allekirjoitettavaksi ja leimattavaksi kunnan eläinlääkärille, Official Government Veterinarian:lle, joka tekee tuloksista lausunnon. Itse asuin Helsingissä, mutta joka kunnalla on tietysti oma kunnan eläinlääkärinsä.

Tässä vaiheessa pitää myös täyttää tämä kaavake, joka liitetään tuontilupahakemukseen.

Tiedossa pitää myös olla, kuka lähettää (exporter) ja kuka vastaanottaa (importer) koiran Australiassa.  Tässä vaiheessa piti ainakin omalla kohdallani olla tiedossa joku puhelinnumero ja osoite Australiassa.  

Kun lausunto on saatu, voi anoa tuontilupaa. 

Kun olette saaneet tuontiluvan sähköpostiinne, selvittäkää mille karanteeniasemalle koira menee. Tuontilupanumeron avulla voitte tehdä alustavan varauksen asemalle koiraa varten. 

Ottakaa yhteys matkanjärjestäjään. Itse käytin Travel Cargo -nimistä yritystä ja heidän kanssaan asiat sujuivat erinomaisesti. Firmalta saa ohjeita lentoon liittyen, ja he ovat muutenkin todella auttavaisia. Heiltä voi kysyä hintatiedusteluja sekä tietoa siitä, mikä on hyväksyttävä kuljetuslaatikko koiralle. Itse käytin Vari Kenneliä. Niitä myydään useissa eläintarvikkeiden nettikaupoissa, muun muassa täällä.

Herculen kuljetuslaatikko on Vari-Kennel Ultra F 71 71 x 52 x 55 cm / 6 kg. Ja ruokakupit laitetaan matkan ajaksi tietysti laatikon SISÄpuolelle.

Kuljetuslaatikon käyttöä kannattaa harjoitella etukäteen. Sen ovea kannattaa pitää auki ja totuttaa koira syömään ja juomaan laatikon ruokakupeista. 

Step 11. kanssa kannattaa olla tarkkana. Omalle koiralleni oli annettu perusrokotukset (General Vaccinations) jo hyvissä ajoin ennen lähtöä, enkä ollut tulkinnut ohjeiden "Between one (1) year and 14 days prior to export" oikein. On siis syytä huomioida, että näistä perusrokotuksista annetaan vielä "boosterit" eli tehosteet 14 päivää ennen lähtöä (ei 14 päivän aikana). Huomasin tuon lausemuodon kaksi päivää liian myöhään ja tästä seurasi tietysti itkua ja hampaiden kiristelyä. Peli ei kuitenkaan ollut menetetty, vaan saimme erään lomakkeen, jolla myöhästyminen kuitattiin ja tehosteet ehdittiin vielä antaa.

Step 13. voi suorittaa omalla eläinlääkärillä, kuten kohdan 5. Eläinlääkäri ottaa verinäytteen ja se lähetetään analysoitavaksi Eviraan ja Sveitsiin. Tulokset kannattaa näistäkin tilata omaan kotiin, niitä sai meidän tapauksessamme odotella puolisentoista viikkoa. Kannattaa ajoittaa tämä siis jonnekin noin 27 päivää ennen lähtöä, että tulokset ehtivät tulla. On syytä huomioida, että matkaan kuluu Suomesta Australiaan kaksi päivää, joten tasan 30 päivää ennen lähtöä näytteitä ei kannata ottaa. Tässä yhteydessä annetaan myös ensimmäinen punkkikäsittely. Itse käytin Frontline-nimistä tuotetta, jonka olin ostanut etukäteen apteekista.

Ennen matkaa koiran kuljetuslaatikkoon teipataan ruokintaohjeet englanniksi. Ne kannattaa kirjoittaa ja printata etukäteen valmiiksi. Kuljetuslaatikkoon kannattaa laittaa sanomalehtiä pohjalle, sen jälkeen esimerkiksi kylpyhuoneen matto ja lopuksi vielä vaikka ohut tyyny. Laatikkoon kiinnitetään kaksi tyhjää muovikuppia. Myös hihna teipataan laatikkoon. Leluja ei kannata laittaa laatikon sisään. Ne voi teipata ulkopuolelle, mutta parasta on, jos vie heti karanteeniin Australiasta ostettuja leluja ja säästää vanhat lelut kotiinpääsyä varten.

Lähtöpäivä. Step 16. ja 17. varten kannattaa varata hyvissä ajoin kunnan eläinlääkärin tapaaminen vaikka samalle päivälle kuin on lähtö, mutta viimeistään 4 päivää ennen lähtöä. Itse varasin samasta paikasta ajan, missä kävin leimaututtamassa rabieksen vasta-aineverikoetodistuksen, eli täältä. On syytä huomioida, että kohdan 16. tarvittavat aineet (esimerkiksi Drontal ja Frontline) on ostettava itse etukäteen, niitä ei ole saatavissa vastaanotolla. Tuontiluvan täytössä kannattaa olla erityisen tarkka sen suhteen, että kunnan eläinlääkäri (Official Government Veterinarian) leimaa Suomessa omalla virallisella leimallaan kaikki koiran asiakirjojen sivut (laboratoriotulokset, kaikki tuontiluvan sivut jne.) Tässä ei riitä, että tavallinen eläinlääkäri täyttää ja allekirjoittaa tuontiluvan Sertifikaatti A:n. Omalla kohdallani tuontiluvan osa B täytettiin Amsterdamissa. Originaalit paperit laitetaan omaan muovitaskuunsa passin kanssa ja kaikista papereista sekä passin sivuista otetaan kolmet kopiot.

Kunnan eläinlääkäriltä sitten lähdettiin Travel Cargon toimistolle ja kohta pian terminaaliin ja Finnairin iltapäiväkoneeseen kohti Amsterdamia.

Urhea Hercule lähtötunnelmissa Helsinki-Vantaalla. Vähän taitaa jännittää, kun häntä on mennyt koipien väliin... Travel Cargon palvelua voin suositella kaikille, joilla on ulkomaanmuutto tai eläinkuljetus ulkomaille edessä!

Kaikenlaista matkustamista koiran kanssa helpottaa, jos koira totutetaan matkustamiseen jo pentuna. Hercule totutettiin autoon, julkisiin kulkuneuvoihin ja jopa pyörän kyytiin jo kolmen kuukauden ikäisenä. Lisäksi hänelle ostettiin kantokassi samana päivänä kun hänet haettiin kasvattajalta, ja kassista on tullut rakas turvapaikka pojalle. 

Hercule Amsterdamissa odottamassa lentoaan Kuala Lumpurin kautta Sydneyhyn. 

Kun Hercule oli saatu kaikkine lukuisine papereineen Helsinki-Vantaalle, Travel Cargo huolehti hänestä siitä eteenpäin. Käytännössä Hercule matkusti ensin Amsterdamiin maanantai-iltana, jossa hän kävi tarpeillaan ja toivottavasti söi ja joi ja valmistautui pitkään matkaan seuraavana päivänä. Travel Cargon yhteistyökumppanit huolehtivat hänestä Amsterdamissa ja majoittivat hänet yhdeksi yöksi. Koko seuraavan tiistaipäivän ja illan Hercule oli koneessa ja matkusti kohti Australiaa. 

Sydneyssä koiran vastaanottivat karanteeniviranomaiset, eikä koiraa saanut nähdä kuin vasta seuraavana päivänä. Tuosta kuljetuksesta Sydneyn kentältä Eastern Creekin karanteeniin lähetettiin vielä samassa kuussa mukava lasku kotiin, mistä ei ollut mainintaa missään. 

Herculen kaikki paperit olivat onneksi kunnossa ja hän vapautui karanteenista minimiajan kuluttua. Olen kuullut tarinoita, joissa joku koiran rokotus on ollut väärä, ja koko karanteeniaika on jouduttu laskemaan uusiksi, toisin sanoen koira on joutunut olemaan siellä kuukauden tai kuukausia enemmän mitä oli suunniteltu. Suosittelen, että paperiasioiden kanssa ollaan mieluummin liian tarkkoja kuin että ne tehdään hutaisten. Australian tuontirajoitukset ovat erittäin tiukat, eikä niiden kanssa kannata lähteä "kokeilemaan", jos jutut menisivät oikein. Jokainen kohta tuontiluvassa (Import Permit) on oltava oikein. Heillä on erittäin tiukkoihin rajoituksiin syynsä, eikä koiraa kannata lähteä tuomaan tänne, jos ei ole kärsivällisyyttä huolehtia joka ikisestä kohdasta. 

Lopuksi vielä huomioita omista kokemuksistani. Koko prosessi on vaivalloinen, ja henkinen piina vain pahenee loppua kohden, koska matka on hirvittävän pitkä koiralle. Hercule oli laihtunut 0,5 kiloa kahden päivän aikana. Myös karanteeniolot voivat järkyttää aluksi. Koiran häkki on pieni ja karu ja koirien ulvontaa ja haukkumista kuuluu jatkuvasti ja joka puolelta. Eräs eläintenhoitaja karanteenissa kertoi, että jotkut koirat eivät ole joskus päästäneet hoitajia lähelleen saati edes sallineet heidän koskettaa, koska ovat olleet niin hädissään. Australian karanteenista ja Herculen kokemuksista siellä voi lukea lisää muun muassa tästä postauksestani. 

Hercule ensimmäisenä päivänä karanteenissa. Ei tämän pikku hurmurin ristimänimi turhaan ole Fortis Fortunata, sen verran urhea hän on ja vahvaa tekoa, ja kaiken lisäksi onnekas, kun pääsee nauttimaan Australian ikuisesta kesästä! Kutsumanimi Hercule puolestaan viittaa täydelliseen ulkomuotoon ja sankarin luonteeseen. Ei turhan vaatimaton tapaus.

Karanteeniasemalla voi varata viikossa kaksi 30 minuutin ulkoiluhetkeä koiransa kanssa. Työntekijät karanteeniasemalla eivät siis käytä koiria lainkaan ulkona, vaan tarpeet tehdään häkin ulkona sijaitsevaan osaan. Itse käytin Pets Get Physical -nimistä yritystä, joka käytti Herkkua juoksuttamassa pihalla. Kuukauden aikana, kun vierailin Herculen luona, huomasin vilpillistä ja ikävää toimintaa DogWalks -nimiseltä yritykseltä, enkä todellakaan voi suositella heidän palvelujaan. 

Kun koira pääsee vapaaksi ja uuteen kotiinsa, on fiilis uskomaton. Voi muistella naureskellen kaikkia niitä tuskallisia hetkiä ja tiuhaan tahtiin hoettuja kirosanoja ja onnitella itseään kaikesta pirullisesta paperisodasta. Vapautumisen jälkeisiä fiiliksiä pääsee lukemaan tästä.

Viimeinen huomautus: tämä kirjoitus on tehty kesä-joulukuuta 2012 koskeviin säädöksiin perustuen, enkä tiedä, tulevatko säännöt muuttumaan. Olen muun muassa kuullut, että minimiaika karanteenissa muuttuisi 30:stä kymmeneen päivään, mikä on tietysti meidän kannaltamme raivostuttavaa, jos se vielä tapahtuu ihan pian. Olen myös kuullut, että Sydneyn karanteeni suljetaan ja että Melbourneen perustetaan megakaranteeni. 

Mielelläni kuulisin muiden kokemuksista tai parannusehdotuksista tätä kirjoitusta koskien. Voin vain sanoa, että näin tehtiin meidän tapauksessa. En tiedä, onko kaikki tehty helpoimmalla mahdollisella tavalla, mutta tämä on yksi tapa saada koiransa Australiaan.

Onnea ja pitkäpinnaisuutta kaikille niille, jotka hommaan ryhtyvät! 

Home!

EDIT (19/08/2013): DAFFin sivuilla on uudet ohjeet ja linkit, jotka on päivitetty toukokuussa 2013.

Hercule is home

Heiiii! Paras joulupakettini tuli kotiin perjantaina! Hercule haettiin kotiin nimittäin aamulla, ja koko päivä oli ihan epätodellinen. Sitä päivää oli odotettu niin kauan, että tuntui kuin Hercule olisi joku toinen koira, eikä se, joka  on asunut mun kanssa vauvasta asti. Hercule tärisi koko automatkan kotiin, en tiedä miksi, varmasti jännittynyt kaikesta tästä härdellistä. Läheisessä puistossa meni kuitenkin jo hyvin, ja Australian maankamaran nuuhkiminen maistui pojalle. 

Nopeasti muistui mieleen muutkin tutut jutut, vaikka ollaan täysin uudessa maassa. Puistoissa peuhaaminen, nuuhkiminen, kavereiden tapaaminen ja herkuttelu luonnistuivat ihan yhtä hyvin kuin ennenkin Suomessa. Loppuvaiheessa karanteenia vaikutti, että Hercule jopa nautti olostaan siellä, kun actionia oli koko ajan ja koiria ympärillä. Lentomatkaa olen miettinyt Herculen ukin ja mummin kanssa kovasti, eikä siihen rääkkiin pikkuista kyllä ikinää enää laiteta. Hirveää touhua. Onneksi Australiasta pääsee lentämään pois helpommin kuin tänne tullaan. Kun Hercule joskus meidän kanssa jättää Australian mantereen, pääsee hän mitä todennäköisemmin lentokoneen matkustamoon.

Tässä näkyvät Herculen uudet hoodsit. Ruoholahden 12-kerroksiset rakennukset kalpenevat näiden 60-70-kerroksisten oikeiden pilvenpiirtäjien rinnalla. Hercule ei koskaan välittänyt Suomen sateista, pimeydestä, eikä hän oikein ymmärtänyt lumenkaan päälle mitään. Australian ikuinen kesä on hänelle varmasti paljon mieluisampi maa asua.

Herculen uusi valtakunta: king size bed satiinilakanoilla. 

Hercule ja uusi isä. Toinen koiramme Zimba on ollut uudesta tulokkaasta hieman ihmeissään ja ehkä vähän mustis. Kokoeroa on yli 40 kiloa, joten on pitänyt olla tarkkana, ettei Zimba vahingossa tee mitään pikkuveljelleen. Zimba on hyvin rauhallinen, mutta joskus sekin innostuu, ja silloin tavarat lentelevät ja tietokoneita kaatuu, koska sitä massaa tosiaan on aikalailla enemmän kuin Herculella. 

Hercule is finally home. Everything is as it always has been -  except that now he is living in the country of the endless summer.

Uudet tuulet puhaltavat

Heippa! En voi paljastaa vielä täysin, mistä otsikossa on kyse ennen kuin asia on varma, mutta kyse on koirista ja uudesta "urastani" niiden parissa. Tämä juttu selvinnee ensi viikolla, kerron sitten myös teille, mitä pian tulee toivottavasti tapahtumaan. En ole lopettamassa kirjoitustöitäni, vaan ennemminkin toteutan jälleen yhden koiriin liittyvistä haaveistani. 

Sitten muutama sananen ihanista kahviloista, joita täällä on joka nurkassa. Mainiointa on, että ne ovat usein joko kokonaan tai puolittain ulkona, ja kahviaan voi nautiskella kauniissa ilmassa pienen tuulenvireen puhaltaessa samalla. Kuvat ovat Panzerotti cafesta aivan läheltä meidän kotia. Täällä juodaan paljon sennimistä kahvia kuin flat white, joka on maultaan samankaltainen kuin latte ja cappuccino. Joten jos listalla ei näy noita kahta viimeisintä, pyydä flat whitea! 

Panzerotti cafe, Corner York & Margaret St, Sydney. 

Hi guys! I have new plans that are related to working with dogs, but I can't tell you the details until next week. Super excited! Oh, and these photos are from Panzerotti cafe. I love these almost outside cafes where the atmosphere is really relaxed and you can feel the summer breeze while enjoying your flat white, "the Australian version" for cappuccino and latte.

Watson Bay

+30 asteen terveiset venereissulta ja Watson Baystä. On ollut paahtavan kuuma päivä, ja me dorkiet lähdettiin matkaan pitkissä housuissa, eikä edes sandaaleissa. En tajua miksi, on hieman turistiolo vieläkin. Joka tapauksessa otettiin supernopea lautta Circular Quaylta Watson Baylle. Jättimäisen moottoriveneen kyydissä oli kivaa, eikä yhtään kuuma.

Tässä mentiin jo lujaa vauhtia alun puksuttelun jälkeen. Noin 15 dollarilla (12 euroa) pääsee Watson Bayhin ja takaisin.

Myös Watson Bayssä oli läkähdyttävän kuuma, ja kyhäsin itselleni tällaisen tukkaviritelmän, jotta niska tuulettuisi paremmin heh. Kuvassa näkyy hienosti pieninä Harbour Bridge ja Sydneyn pilvenpiirtäjät. 

Kalliot olivat tosi mageen näköisiä mehikasveineen. Minä olen ilmeisesti tulossa vanhaksi, koska tuolla ylhäällä huimasi. Pienempänä olisin varmasti kinunnut päästä tuolle jyrkänteelle...

Mielettömiä näkymiä Tyynelle valtamerelle. Meren kohinan kuuli  myös hyvin.

Happy woman!

Serenity! Oli ihana tunne, kun koko kroppa on liimautunut hiestä vaatteisiin, mutta yhtäkkiä viileä valtamereltä puhaltava tuuli viilentää välittömästi. Ensi kerralla laitan mekon päälle...

Love of my life <3

We had a lovely hike today at Watson Bay and we have to go back for a nice dip in the beach. I also liked the fast ferry that we took there, great speed and amazing views.