Pages

tiistai 27. marraskuuta 2012

Herculen kuulumisia...jatkuu...

Terveisiä karanteenista! Hercule on aivan upeassa kunnossa ja näyttää siltä, että voimat ovat palanneet, leikki ja ruoka maistuvat. Nyt vain odotellaan, että aika kuluu nopeasti ja poika pääsee kotiin ja voi aloittaa australialaisen elämänsä. 


Hercule on jo täysin oma itsensä ja näyttää uhittelevan entiseen malliin muille koirille - kunnes alkaa pelottaa ja pitää tulla mamin syliin...


Leluansa Hercule riuhtoo ja käsittelee myös jo siihen malliin, että energiaa kyllä löytyy...


Vierailun lopuksi alkoi väsyttää ihan hirmuisesti ja Hercule alkoi torkkua. Itse en varmasti nukkuisi silmän räpäystäkään siinä ulinassa ja haukunnan keskellä.

Hercule is doing super good! 

maanantai 26. marraskuuta 2012

Herculen kuulumisia

Heippa kaikille. Hercule voi hyvin ja kerää voimiaan takaisin pitkän matkan jälkeen karanteenissa. Poika söi tänään melkein kokonaisen kanan nahkoineen, joten ruoka maistuu kyllä. Muutenkin hän vaikutti jo paljon "tottuneemmalta" karanteenin ääniin ja meininkiin. Vein hänelle tänään myös uuden "talon", josta hän piti kovasti ja asettui sinne heti taloksi.


Tänään on ollut todella kuuma päivä ja Hercule alkoi läähättää heti ulkona. Kastelin hänen kaulaansa ja niskaansa kylmällä vedellä, mistä hän ei tietenkään kamalasti innostunut. 


Vähän taitaa poika mököttää tässä, mutta väsymys taisi painaa.

25,5 päivää jäljellä tätä kuritusta. Olen rauhoittunut asian suhteen jo vähän enemmän, mutta en pidä koko paikasta edelleenkään. Olen ajatellut Winston Churchillin sanoja viikonlopun aikana aina kun paha olo meinaa nostaa rumaa päätään. Churchillin mukaan "If you are going through a hell, keep going". Itse sovellan tätä nyt omaan tilanteeseeni, mutta sanat sopivat mielestäni hyvin mihin tahansa henkilökohtaiseen helvettiin, jota ihminen käy läpi. Tiedän ja hoen itselleni, että Hercule selviää tästä eikä aikaakaan, kun hän jo vilistää pitkin Sydneyn katuja ja nauttii auringosta ja lämmöstä (Hercule inhosi Suomen pimeyttä ja sateita).

Keep going.

My dog is doing much better in the quarantine station and I'm starting to believe that it will all  be okey as soon as I get him out. I've been repeating to myself these last days what Winston Churchill told, I guess, to everybody who is going through a personal hell that "If you are going through a hell, keep going". Soon, he'll be free and enjoying the sunny and warm Sydney.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Bondi Beach & Sydneyn brunssit ja aamupalat jatkuu...

Terveisiä paahtavan kuumalta Bondi Beachiltä! 


Helpottaaksemme pahaa oloa Herculen karanteenista johtuen lähdimme aamupäivällä kohti Bondi Beachia. Olen ollut täällä huomenna kaksi kuukautta ja on pitänyt mennä sinne joka viikonloppu, mutta aina on ollut jotain. Menimme ensin junalla Bondi Junctionille ja jatkettiin sieltä pyörillä kohti Bondia. Oli muuten kuuma ajella! Brunssia söimme Le Paris-Go -nimisessä paikassa ja jotenkin mielettömät ricotta-pannarit vaahterasiirapilla eksyivät taas meidän eteemme... 


Tuon ricotta-juuston tunkeminen joka paikkaan näyttää olevan juttu täällä. Mitenköhän taas selittäisin tätä makunautintoa teille? Tuo pannari oli aivan suussasulavan maukasta, lämmintä, pehmeää, mehevää...namia! Kun siihen vielä lorautti päälle vähän vaahterasiirappia ja jääkylmää jäätelöä, voi että mikä explosion suussa! Tuolla Paris-Go:ssa annokset olivat tosi reilun kokoisia ja pidin myös paikan musiikista. Ehdottomasti suosittelen! Kiitti H:lle vinkistä!


Bondi Beach asuinalueena ja hengauspaikkana ei ehkä olisi mun juttuni. Meininki on jotenkin liian rentoa ja ranta-alueella asuminen pidemmällä aikavälillä voisi olla rasittavaa. Kaikki kaupat olivat täynnä rantavaatteita, uimapatjoja ja surffilautoja ja itse alue oli jotenkin "rähjäinen". 


Oli vähän iso tuo iso lasi tuoretta appelsiinimehua... Ehkäpä mun käsivarren mittainen! 


Tästä ei ehkä näy, mutta meillä oli kyllä kunnon hiki päällä jo tuossa vaiheessa... 

Hey guys. To ease my agony about Hercule and the quarantee, I went to the Bondi Beach today. We ate an amazing brunch - once again - at a very cool place called Le Paris-Go. It's been a super hot day in Sydney and I'm sure I've had my vitamin D portion today...





perjantai 23. marraskuuta 2012

Karanteeni Australiassa

Heippa. Hercule on saapunut Australiaan ja karanteeniasemalle. Tapasin hänet eilen kahden tunnin vierailun aikana, ja tänään sain tavata vauvaani puoli tuntia. Viikonloppuna ei saa käydä katsomassa. Erinomaista. Ressukka oli laihtunut puoli kiloa matkan jäljiltä ja näytti melkoisen surkealta ainakin mamin silmissä. Reippaasti hän kuitenkin ryhtyi heti leikkimään kanssani, kun oli ensin alkuhalit vaihdettu kunnolla. 


I love this boy more than anything

Koko karanteenialue on aika karmiva. Sydneyn Eastern Creek Quarantine Station sijaitsee noin tunnin automatkan päässä Sydneystä, ja itse menen sinne ensin junalla tunnin ja sitten poljen pyörällä juna-asemalta karanteeniin 15 minuuttia. Kuuntelin eilen muiden vierailijoiden juttuja, kun he kertoivat ajaneensa neljä tuntia päästäkseen tapaamaan lemmikkiään. Toinen nainen kertoi kävelevänsä juna-asemalta karanteeniin joka kerta 40 minuuttia per suunta. 


Itku tulee, kun mietin sekunninkin, missä fiiliksissä vauvani on ollut, kun häntä on tuotu tänne pimeässä Australian yössä järkyttävän pitkän lentomatkan jälkeen. Samalla alueella on myös kasveille oma karanteeni, ja eilen näin myös hevosia ja ampiaisten suhteen oli myös käynnissä joku operaatio, kun kaksi valkoisiin haalareihin pukeutunutta henkilöä hääräsi jotakin niiden kanssa.


Jos nyt kysyttäisiin, en kyllä lähtisi tähän rumbaan enää ikinä. Niin hirveää henkistä kidutusta tämä on ollut minulle, mutta ennen kaikkea fyysisesti ja henkisesti raskasta Herculelle. Olen jutellut tästä tuskallisesta koettelemuksesta muiden koiranomistajien kanssa ja kaikilla on samat fiilarit lemmikkejään kohtaan. Niiden avuttomuus kai tekee sen, että ajattelee, että pitäisi koko ajan olla hoivaamassa ja että koira jotenkin kaipaa sitä. Niinhän se ei ole. Koira elää sekunnissa ja minuutissa. Ei sen muisti ole kovin kehittynyt ja tulevaisuutta se ei osaa ajatella. 


Henkilökunta oli ystävällistä ja kaikki, jotka olivat eläimien kanssa tekemisissä, tuntuivat tosi ammattitaitoisilta. Hercule on kuitenkin melkoinen ruipelo ollut aina ja kronkeli ruoan suhteen, joten olen aika huolissani siitä, syökö hän kunnolla viikonlopun aikana. Aion kyllä soittaa sinne vastusteluista huolimatta ja kysyä miten menee. Vein hänelle tänään ison pussin kanapaloja ja ne katosivat massuun minuutissa. Taisi olla melkoinen nälkä pojalla! 


Hercule sai eilen myös uuden pupun, uusia leluja ja ison tyynyn, jossa on muumityynynliina. Lisäksi jätin hänelle tänään oman t-paitani. Jätin karanteenin pakastimeen myös jauhelihaa viikonloppua varten ja jogurttia, jota Hercule rakastaa. 


Molemmilla kerroilla lähtiessäni on tullut kova itku ja pala kurkkuun, ja en tiedä mitään niin hirveää kuin jättää oma vauva tuollaiseen vankilaan, jossa koirat haukkuvat jatkuvasti ja jossa virikkeitä ei juuri ole. Oli hirveää myös huomata, ettei läheskään kaikkien koirien omistajat tai hoitajat koiranulkoilutuspalveluista tulleet vierailemaan eilen koirien luona. On sydäntäsärkevää kuunnella, miten koira ulvoo ikäväänsä, eikä kukaan käy paijaamassa ja halimassa, vaikka tarve olisi kova.


Jotenkin kuvittelisi, että tällaiset paikat eivät enää kuuluisi 2000-luvulle, mutta näillä mennään nyt. Vaikka aurinko paistaa kauniisti ja helteisen lämpimästi Sydneyssä myös tänään, olo on aika musta. Vaikea olla, kun vaikka itkee, niin sekään ei oikein helpota. Harmaan päivän ainoa hyvä uutinen oli, että kaikki Herculen paperit ovat kunnossa, eikä mikään rokotus tai verikoe ole väärä, vaan poika pääsee kotiin suunnittellusti ja vieläpä 21. eikä 22. joulukuuta.

Heippa.





keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Millaista ruokaa koiralle kannattaa syöttää?

Heippa kaikille! Tässä tulee taas yksi koira-aiheinen postaus, joten toivottavasti siellä on paljon koiraihmisiä ruudun ääressä. Teki mieli kirjoittaa hieman siitä, miten tärkeää on tietää, millaista ruokaa koirallensa syöttää. Tässä kirjoittaa yksi ennen asiasta täysin tietämätön, mutta läksynsä oppinut ja koiransa ehdotonta parasta haluava omistaja. Havahduin nimittäin kamalaan totuuteen pari kuukautta sitten, kun valistunut poikaystäväni huomautti, millaista roskaa olen syöttänyt koiralleni, eli Pedigreetä ja Royal Canisin mäyräkoirille tarkoitettua ruokaa. Syön itse melko terveellisesti, ja minua suorastaan oksetti lukea, mitä Pedigreestä ja jopa Royal Canis'ta sanottiin koiranruokia vertailevilla sivustoilla. Teinkin välittömästi päätöksen, etten koskaan enää osta kyseisiä merkkejä, eikä mielestäni kenenkään muunkaan koirastansa välittävän pitäisi. Junk dog food, ugh! Läksyni oppineena menin suoraa päätä nettiostoksille Herculea varten, ja klikkailin seuraavat tuotteet kotiin: EVO ja ZiwiPeak. Molemmat saivat sivuilla 5 tähteä (ja maksoivat minulle tietysti pienen omaisuuden).

 


Please, ihmiset, miettikää söisittekö itse roskaruokaa joka päivä? Tuskinpa. Älkää siis ostako sitä koirallekaan. En halua saarnata enempää, mutta toivottavasti jokainen koiranomistaja tajuaa, mitä täysin roskaa oleva ruoka tekee koiralle. Vertailuihin pääset esimerkiksi täältä. Lisää vertailuja tehneitä sivustoja löytyy googlettamalla. Lopuksi maininta kotiruoasta. Kokkailemme itse melko tulista ruokaa, joten en ole koskaan halunnut ryhtyä sille linjalle, että antaisin (tulista) kotiruokaa koiralleni. Tiedän, että moni tekee niin, mutta minulla ei ole siitä kokemuksia, onko jolla kulla teistä?

Nyt vain toivotaan, että kyseiset herkut kelpaavat juuri näillä hetkillä Australiaan saapuvalle vauvalleni... Mukavaa päivää kaikille!

Hi everyone, I wanted to tell you about dog food advice sites and how important it is to feed your dog right. If you think about it, would you eat junk food everyday yourself? I don't think so.   

maanantai 19. marraskuuta 2012

Herculen suuri seikkailu alkaa

Moi, pikkuinen mäyräkoirani Hercule lähtee tänään Helsingistä kohti suurta maailmaa kello 16:40 Suomen aikaa. Hän lentää ensin Amsterdamiin ja nukkuu siellä toivottavasti kunnon yöunet, ja saa ruokaa, vettä ja käy tarpeillaan. Amsterdamista Herculen matka jatkuu tiistaina kohti Kuala Lumpuria, josta nopean koneen vaihdon jälkeen koittaa viimeinen rutistus Kuala Lumpur-Sydney.


Sydneyssä Herculen vastaanottavat myöhään keskiviikkona paikallista aikaa karanteeniviranomaiset, enkä edes näe vauvaani ennen kuin torstaina karanteeniasemalla. Ei voi muuta sanoa kuin että paha on olla toisen puolesta moisen matkan takia. Onneksi Hercule on jo kokenut lentomatkaaja, eikä ollut moksiskaan lentokoneen matkustamossa matkustamisesta, kun menimme Geneveen.



Hercule rakastaa matkakassiaan. Tällä matkalla on kuitenkin käytössä vankkarakenteisempi kuljetuslaatikko, josta kuvia myöhemmin.

Olen ollut koko viikonlopun melko apeana, eikä nukkumisesta oikein tullut mitään. Onneksi mulla on täällä tukea ja pitää vain pysyä positiivisena ja pitää ajatukset 22. päivä joulukuussa, jolloin vankila-aika päättyy ja Hercule pääsee kotiin. 


Toivottavasti Hercule ottaa pitkän matkan mahdollisimman rennosti ja nukkuu pehmolampaansa kainalossa, joka laitetaan mukaan kuljetuslaatikkoon.

Pitäkää tekin lukijat kaikki varpaanne, sormenne, hiussäikeenne, nenänne, vatsanne, jalkanne ja jokaikinen muu vartalonosanne pystyssä, että kaikki sujuisi hyvin, joohan? Kerron torstaina, miten matka meni ja millaista karanteeniasemalla on. Nyt jännittämään ja lentokenttien laskeutuvia lentoja vahtimaan...



My dog Hercule will start his long trip to Sydney today around 4 pm Finnish time. He will fly via Amsterdam and Kuala Lumpur and will hopefully arrive to Sydney Wednesday evening. I feel really bad for him and can only cross my fingers and every single other body part that everything will go okey and I get to finally see him this Thursday in the guarantee station. 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Elävissä kuvissa: the Intouchables

Moi, olimme perjantaina testaamassa Sydneyn elokuvateatteritarjontaa. Täällä on ihan meidän lähellä IMAX-teatteri, jolla ainakin omien sanojensa mukaan on maailman suurin screeni, mutta haluttiin kuitenkin mennä vielä meitä lähempänä olevaan pienempään Dendy-nimiseen teatteriin katsomaan ranskalaista elokuvaa the Intouchables eli Koskemattomat. Leffa nyttää olevan vasta tulossa Suomeen, joten kärsivällisyyttä! 


Molemmat pidimme tästä, annan neljä ja ½ tähteä! Elokuva on tositarinaan perustuva ja kertoo hieman epätavallisemmasta ystävyyssuhteesta pariisilaismiljonäärin ja lähiössä asuvan työttömän Drissin välillä. Oli ihana kuulla ranskaa ja nähdä Pariisia filmiltä parin vuoden tauon jälkeen. Tarina on tosi koskettava ja elokuvan huumori on erilaista (lue: parempaa) kuin jenkkileffoissa.



Jos kaipaa lisää arvosteluja, niitä löytyy täältä ja täältä. Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan tämän! Ranskankieliseen traileriin tästä

lauantai 17. marraskuuta 2012

Sydneyn brunssit ja aamupalat....jatkuu

Huomentaaaa! Tänään oli vuorossa pyöräretki Kings Crossin kautta Rushcutters Bayn puistoon ja takaisin Rocksiin. Aamiainen oli jälleen kerran taivaallista Bay 88 -nimisessä kahvilassa, jota voin ehdottomasti suositella. Heidän banana breadinsä hunajan ja ricotta cheesen kanssa oli tajuttoman hyvää. No words. Ihan sikahyvää.


Tässä linkki paikan aamiaismenuun...


Tämä annos.....niiiiin hyvää....!! Tuo banana bread oli ihanan mehukasta, ei ollenkaan kuivaa, mitä inhoan, ja siinä oli rouskuvia pähkinöitä sisällä. Makunautintoa täydensi loistavasti makea hunaja ja täyteläisen raikas ricotta cheese... ....tuliko vesi kielelle?


Bay 88, 88 Bayswater Road Rushcutters Bay NSW 2011 


Rushcutters Bay


Löysin tällaisen nupsun, jonka olisin halunnut siepata mukaani. Hän on 6 kk ja nimi on Wolfgang.



Nyt myös selvisi missä kaikki Sydneyn koirat ovat! Täällä Rushcutters Bayssä! Näimme varmaan 50 erilaista koiraa matkan aikana!

We took a bike ride trough Kings Cross and all the way to the Rushcutters Bay and then back to the Rocks. We ate some amazing breakfast at Bay 88 which I can totally recommend; their banana bread was mind blowingly delicious! We also found out where all the Sydney's dogs live: in Rushcutters Bay surroundings! 

perjantai 16. marraskuuta 2012

Grinch's christmas

En ole joulun ystävä, sillä minua ajatus monta päivää jatkuvista syömingeistä, loputtomista konvehtirasioista, paikallaan olemisesta ja löhöämisestä lähinnä ahdistaa. Olen aina myös halunnut viettää joulun jossakin lämpimässä paikassa, koska Suomen joulu on usein harmaa ja lumeton. Ja tänä vuonna se vihdoin tapahtuu!  Mutta parasta joulussa ovat tietysti lahjat! Materialistista tai ei, niitä on ihana saada ja antaa. Tässä mun toivomukset tälle vuodelle:


Tuosta luikkarin laukusta kelpaa tähän hätään myös feikki...fake it til you make it, vai mites se nyt meni.... Uuden tietokoneen tarvitsen pian, sillä entisen akku hajosi ja tietokone on ehdoton töitteni kannalta. Eikä yksikään pelastunut on klassikko, ja ellei juuri tätä, niin toivoisin ainakin jonkun hyvän dekkarin joululahjaksi. Kaikilla on omia jouluperinteitään ja mun jouluuni kuuluu ehdottomasti jonkun hyytävän jännittävän dekkarin lukeminen. 


Koiralleni Herculelle haluaisin ostaa jonkun kauniin uuden kaulapannan. Toivoisin myös ihanaa ainakin tunnin kestävää hierontaa. Nuo Tory Burchin karvaslippersit näyttävät tosi söpöiltä, mutta en tiedä olenko liian turhamainen jos tilaan ne tänne Australian helteeseen? Ehkä varalle talvea varten? Myös pari ihanaa Victoria's Secretin vartalovoidetta saatan laittaa tilaukseen ihan itseäni varten, kuten myös jonkun ihanan huonetuoksun. Suurin toiveeni on, että Hercule pääsee Australian karanteenista kotiin terveenä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa 22. joulukuuta. 

I'm not a Christmas person at all and even the thought of just eating and doing nothing several days makes me feel uncomfortable. Call me material girl or not but the best part of Christmas for me is to get and to give presents. Here is my wish list for this year.

Hemmesphere bar

Tässä pikaisesti taas yksi erinomainen joskin hintava baari/lounge-vinkki Sydneyssä: Hemmesphere. Näyttää kuuluvan Merivale-ketjuun, jonka kaikista baareista olen tähän mennessä pitänyt kovasti. Hemmespheressä voi syödä tosi hyvää sushia ja cocktailit olivat melko hyviä myös. 


Mun valmistujaisdrinkki: mansikkabellini, jossa oli seassa muun muassa mustapippuria! 


Erinomaista sushia! Näiden sisällä oli jotain tosi rapeaa ja herkullista... Olisiko ollut kuivattua sipulia? 



Tarjoilijan suosittelema miehinen drinkki! 

Here's yet another great bar in Sydney: Hemmesphere. It's located in the George Street just above the Establishment bar in the 4th floor. It's quite pricy but the atmosphere, drinks and food were something I can recommend!

Koiraterapiaa!

Moikka kaikille! Kuten ehkä parhaimmat ystäväni tietävät, olen mielettömän eläinrakas. Tekisin mitä vaan oman koirani puolesta ja usein teenkin. Kaikki koiria ja eläimiä koskettavat uutiset kiinnostavat myös mua aina. Löysin eilisen päivän sanomalehdestä aivan mahtavan uutisen terapiakoirista, jotka käyvät vierailemassa ja piristämässä sairaita lapsia sairaaloissa. Juttu löytyy nyt myös News.com.au:n sivuilta. 

Kyseessä on eräänalainen hyväntekeväisyysorganisaatio, joka juhlii juuri kymmenvuotista olemassa oloaan. Koirat valitaan hyvin tarkan prosessin kautta - totta kai kun ollaan Australiassa - ja he käyvät viikottain piristämässä stressaantuneita lapsia ja yksinäisiä vanhuksia. Mun mielestäni koirat ovatkin ehkä parasta terapiaa rikkinäiselle keholle tai mielelle. Koiran rakkaus on niin ehdotonta ja pyyteetöntä, ettei niiden seurasta voi kuin tulla hyvälle tuulelle. Tässä uutisessa parasta ehkä olivat nuo kolme kääpiömäyräkoiraa, Miss Primrose, Miss Dolly ja Miss Marigold, jotka ovat juuri samanlaisia kuin oma Herculenikin!

I found this fantastic news in yesterday's news paper about therapy dogs who visit sick children in the hospitals and lonely adults in aged care facilities. I totally believe that dog's company is the best one you can have if you are feeling sad or hurt. Their love is so unconditional and they always make you happy!

torstai 15. marraskuuta 2012

MA celebration!

Kyllä, graduni on juuri hyväksytty Helsingin yliopistolla, eikä edes ollut huonoin arvosana. Valmistun filosofian maisteriksi joulukuussa. Gradun viimeistely jäi aika vähiin, koska päätös muutosta tänne Sydneyhyn laittoi elämän aika uusiksi. Mutta joka tapauksessa olen nyt vain tyytyväinen, että se on tehty, kaikki tentit on tentitty ja nyt pitää vain täytellä muutamat paperit valmistumista varten. Harmittaa hieman, etten pääse Helsingissä vastaanottamaan todistustani publiikissa, mutta sellaista elämä on...luopumista...ja sitten taas jotain muuta... 


On kyllä ihan mieletön fiilis! Itse työn ja kaikkien niiden 262 muun opintopisteen johdosta, minkä eteen tässä on seitsemän vuotta hikoiltu ja stressattu...


Juuri näin! Tykkään tästä sanonnasta tosi paljon. Ja vaikka kuulostan kuinka jenkkikliseeltä tahansa, sanon sen nyt kuitenkin: kaikki on mahdollista elämässä. Unelmiensa eteen pitää myös tehdä töitä ja niihin pitää uskoa. Olen vahvasti sitä mieltä, että Suomessa suomalaisella on mahdollisuus ponnistaa miten pitkälle tahtoo, olivat lähtökohdat minkälaiset tahansa. Uskon myös vahvasti, että hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille. 

Tällaista tänään. Oih, olen niin onnellinen. Taidanpa kipaista nyt sinne Starbucksiin ja ottaa sen Frappuccinon, ja isossa koossa! 

My thesis is just approved and I will be graduating this December. I'm so happy and I encourage everybody to believe in their dreams as cheesy as it may sound! 

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Hooked

Moi! Erehdyin yksi aurinkoninen aamu vierailemaan läheisessä Starbuckissa täällä Rocksissa ja siitä päivästä lähtien olen himoinnut näitä kahta pahetta joka aamu herätessäni... 


Blueberry bagel & cream cheese...



...with Caramel Frappuccino..

En yleensä pidä isoista ketjuista, mutta näiden kahden kanssa joudun kyllä perumaan päätökseni Starbucksin suhteen. Tuo bagel lämmitetään ja tuorejuusto sulaa herkullisesti siihen rapealle pinnalle... Frappuccino puolestaan on aivan mieletön juoma kuumalla ilmalla... Makean karamellin ja jäähileiden yhdistelmä on vastustamaton! Suomessa ei ole Starbucksia - paitsi uutukainen lentokentällä - ja Pariisissa asuessani halusin aina mennä paikallisiin pikkukahviloihin, joten Starbucks on mulle ihan uusi juttu. Mutta nyt onkin syntynyt ongelma siitä, kuinka usein onnistun kävelemään kahvilan ohi ostamatta mitään....

We don't have Starbucks in Finland and when I lived in Paris I always wanted to have coffee in those cute little local cafés so Starbucks is something new to me. I made a mistake a few days ago by having these two vices and I am now dreaming about them everyday I wake up....

Ivy Pool

Yellow! Löysin tällaisen ihanan after work -keitaan eilen uuden suomalaisen ystäväni kanssa George Streetiltä. Keskellä vilkkainta business discretiä löytyvälle Ivy Poolille mahtuu 600 ihmistä ja tuo allas oli kyllä niiiiiin kutsuva, vaikka ei ollut edes kovin kuuma eilen. Näen itseni jo siellä siemailemassa cocktailia kuumana päivänä hyvässä seurassa.... 
Toinen kuva on vähän suttuinen, mutta tuo pinkin, valkoisen ja liplattavan vaalean turkoosinsinisen altaan yhdistelmä miellyttää silmääni tosi paljon... Googlettamalla kuvahaulla Ivy Pool Sydney löytää paljon lisäkuvia paikasta.


Paikka oli aika tyhjä tiistai-iltapäivänä, mutta voin silti ehdottomasti suositella sitä myös arkipäivisin, jos haluaa rentouttaa silmiään ja työnteosta väsyneitä raajojaan. Voin vain kuvitella mikä meno tuolla on iltaisin ja viikonloppuisin. Vanha kunnon Kaivohuone kahluualtaineen kalpenee pahasti tämän rinnalla!

Onnellisena uudesta löydöstäni toivotan hyvää yötä ja huomenta, missä päin maailmaa sitten oletkin!

Hey, I found this amazing after work oasis yesterday with my new Finnish friend. It's made for relaxation after a long day at work and I really like the colors of the decor and I can already picture myself in that inviting pool sipping my cocktail on a hot day with good company...

maanantai 12. marraskuuta 2012

Chilaxed Sunday

Moikkis, täällä oli jälleen kerran ihana aurinkoinen sunnuntai-ilta ja mentiin nauttimaan siitä Opera Bariin. Tästä pääsee fiilistelemään sen rentoa menoa:



Livebändi soitti ja ihmiset olivat hyväntuulisia ja kaikilla tuntui olevan jonkinlainen drinkki edessään, vaikka seuraavana päivänä oli maanantai. Vaikea keksiä, missä Suomessa voi kokea samanlaista sunnuntai-iltaisin. Kesällä löytyy kyllä tällaisia paikkoja, mutta itse en ainakaan tiedä, missä voi chillailla samalla tavalla ja samoissa puitteissa marraskuussa...


Un p'tit verre du vin blanc...


...dans un coin de paradis


Mukavaa viikonalkua kaikille!

It was yet another sunny and warm Sunday evening here in Sydney and we decided to make the most of it by enjoying live music and a little bit of white wine in Opera Bar. Ah, it's hard to imagine where you could feel as relaxed as here in November in Finland...

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Sydneyn brunssit ja aamupalat

Ihanaa sunnuntaata kaikille! Täällä on aurinkoinen ja lämmin sää ja ollaan jo käyty aamupalalla. Täällä Rocksissa, jossa asutaan, ei ainakaan harrasteta varsinaisia brunsseja, vaan ennemminkin jokainen tilaa itselleen aamiaisannoksen eri vaihtoehdoista. Hintahaarukka on 8 dollarista ylöspäin ja 15 dollarilla (reilulla 12 eurolla) saa jo mahansa täyteen mukavasti. Kahvi/ mehu tilataan kyllä erikseen. Itse herkuttelin sunnuntain kunniaksi glutein free (pitihän tätä kokeilla) pannareilla, luonnonjogurtilla ja marjoilla ja hedelmillä tänä aamuna:


Vaikka eilen paasasin, ettei täälla olla koiraystävällisiä, niin täytyy antaa kiitokset siitä, että myös Zimba toivotettiin tervetulleeksi kahvilan aamupalapöytään. Zimba alkoi tietysti heti hurmata ihmisiä ja henkilökuntaa ja kukapa voisikaan vastustaa näitä silmiä:


Seurustelun sijaan Zimballa oli tietysti mielessään kahviosta tulevat tuoksut ja ruoantähteet....


Olin vähällä ottaa quinoa-puuroa, mutta herkuttelu veti pidemmän korren tällä kertaa (kuten myös monesti muulloin...). Otettiin myös yksi iso lasillinen tuoretta appelsiinimehua ja vitsit se on kyllä vaan niin hyvää. Niin raikasta ja rakastan niitä pieniä hedelmälihanpalasia, joita ei suodateta pois niin kuin teollisissa mehuissa. Aaah! 


Lopulta Zimba oli lähellä tienata meille ilmaiset aamupalat, kun se asettui kahvilan parhaimmalle paikalle korkealle pehmustetulle penkille ja houkutteli ohikulkijat pysähtymään kahvilan eteen. Henkilökunta oli myös tosi ystävällisiä, ja he toivat janoiselle jätille oman veden...

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille! 

Lovely Sunday everyone! We've already had breakfast and it's sunny and warm day here! Even though I was a bit upset about Sydney's attitude towards dogs yesterday I have to say thanks to the staff of this cafeteria in the Rocks. They let Zimba into our breakfast table too and even gave him water!